20. tammikuuta 2018

Metsästämässä the sormusta

Käytiin miehen kanssa tällä viikolla katselemassa mun vihkisormusta. Miehelle ei ole tulossa toista tai uutta sormusta kun hän tykkään nykyisestä, joten siihen kaiverretaan vain toinen päivämäärä.

Mulla ei kauheesti ollut ajatuksia sormuksesta etukäteen, koska mun mielestä tää mun kihla on kuitenkin vähän hankala pari toiselle sormukselle. Ajattelin ettei mitkään hienot isokiviset sovi, vaan pitää olla jokin aika simppeli rivisormus vain.

Käytiin Kultajousessa ja Suomen Kultakellossa. Eikä muualle sitten enää tarvinnut lähteäkään. :D Saatiin nimittäin meidän 1 000€ budjetille jo vastinetta kerrakseen. Mulla on kolmesta sormuksesta kuvat, mutta olen rajannut niistä jo yhden pois.

Pahoittelen isoa kuvaa nakkisormistani :D

Nämä ovat kertakaikkisen kauniita. Nro 1 on Suomen Kultakellon omaa mallistoa, Aurora nimeltään. Nro 2 on Tillanderin Margit. Nro 3 on Story of Love-malistoa. Molemmat mun suosikeista ovat vahvoilla. Nro 1 ja 2 ovat päässeet istuvuutensa vuoksi kärkikahinoihin, mutta niistä päätöksen tekeminen onkin sitten haasteellisempaa. Sillä nro 2 on sen mallinen kun mun unelma sormus on aina ollut. Vähän enemmän blingiä ja keltakultaa. Sitten taas nro 1 on jotain erilaista, blingiä, keltakultaa, mutta jollain tavalla hillitympää vaikka keskitimantti onkin isompi kuin nro 2:ssa.

Näissä kahdessa ei hintaeroa ole kuin 300€. (Paljon rahaa tietty sekin, mutta tässä hintaluokassa ajattelen sen olevan kuitenkin suht vähän.) Molemmat ovat 14k keltakultaa ja molemmissa on saman verran karaatteja ja timantit ovat melkein samaa laatua. Nro 1:ssä on astetta vähemmän sulkeumia kuin nro 2, mutta väriluokaltaan ne ovat molemmat wesseltoneita.

Eli summa summarum: päätös on ihan hiton vaikea.

Ja jotta pakkaa sekoitettaisiin vielä vähän lisää, mulla on edesmenneen pappan vihkisormus, josta voisi teettää sormuksen. Ajatus siitä on ihan huippu ihana. Sitäkin me käytiin kysymässä viime keväänä, jolloin hinnaksi muodostui melko pienillä ja puhtailla timanteilla n. 900€. Tätä vaihtoehtoa haluan käydä vielä kysymässä uudelleen nyt kun on selvää minkä tyylinen sormus oikeasti miellyttää mun silmää. Pappan sormus on 18k eli se on punaisempaa ja pehmeämpää kultaa kuin mun todennäköisesti italiasta kotoisin oleva vihkin 14k kulta. Ja sen korjaamiseksi menisi vielä enemmän rahaa kun pappan vihkiin pitäisi sekoittaa hopeaa ja timantin istutuksia varten varmaan valkokultaa, Mutta kiinnostava vaihtoehto tämäkin.

Ajatukset ihan solmussa nyt! Onneksi ei ihan kamala kiire ole vielä.:)

11. tammikuuta 2018

Häämessut Helsingissä!

Hei kohta pärähtää häämessut! Iiiks!

Ollaan menossa äitin ja toisen kaason kanssa sinne hummailemaan. Ikävää kun toinen kaasoista ei pääse kun on raskausvatsaa ja kipuja ja kolotuksia jo sen verran. Terkkuja vaan sinne! Haha!

Tarkoituksena on katsella viime hetken ideoita, testailla sormuksia ja ehkä saada ideoita myös häävalsiin. Ja ihan vain fiilistelyä, jos ei muuta.

Eniten mua jännittää se, että miten ahdasta siellä on. En ole aikaisemmin käynyt kuin Porin häämessuilla pari vuotta sitten ja sielläkin oli aika täyttä, joten uskallan tehdä oletuksen, että Helsingissä on vielä täydempää!

Nähdään messuilla! :)

5. tammikuuta 2018

Yyy, kaa, koo...

Häävalssi on jännittänyt meitä molempia heti alusta lähtien. Pidin jotenkin itsestään selvänä, että meille ei tule valssia (kun mies sitä ei osaa ja on aika puujalka, haha!), mutta miespä sitten yllätti ja on vankasti ollut nyt kokoajan sitä mieltä, että meille valssi tulee.

Kappale on ihan hakusessa vielä. Mua jotenkin houkuttelisi valita jokin erilainen kappale eikä mitään perinteistä häävalssia, sillä pidän siitä ajatuksesta, että myöhemmin kun kappaleen kuulisi, niin tulisi omat häät mieleen. <3

Olen kova Disney -fani, joten se olisi ihan ideaalinen tilanne saada häävalssiksi jokin ihana Disney-klassikko. Kovin vaikeita kappaleita vaan ja pitkiä ja hankalatahtisia, niin että mieskin pysyisi tahdissa mukana :D



Toinen vaihtoehto olisi valita jonkin elokuvan kappale. Tästä nyt erittäin kova vaihtoehto tietysti Bellan ja Edwardin kappale: Thousand Years. Mutta muitakin hyviä kappaleita olisi varmasti tarjolla paljonkin...



Onneksi meillä on vielä vähän aikaa miettiä mikä se kappale voisi olla!

Tätä asiaa kuitenkin edistettiin jo tällä viikolla sen verran, että ilmoittauduttiin häävalssikurssille. Löydettiin meille sopivan hintainen tanssikoulu, josta olisi saanut jopa yksityistunteja, mutta me päädyttiin nyt sellaiseen ryhmäversioon. Josko sieltä mies saisi vähän apua perusteiden oppimiseen ja minä saisin taottua päähäni miten luottaa siihen, että mies osaa viedä. Haha!

Joten helmikuussa alkaa häävalssin harjoittelu. Kyllä se kappalekkin pitäisi varmaan sitten melko pian tietää, että voidaan siihen tiettyyn kappaleeseen harjoitella.

Mitä kappaleita teidän häävalssina tanssitaan?

1. marraskuuta 2017

Juomapolitiikka

Bisse, lonkero, sidukka, avecit, booli, viinit, drinkit, limut....

Alkoiko kellään muulla soida päässä se Antti Tuiskun biisi, jonka alussa luetellaan kaiken maailman asioita? :D Mulla alkoi.

"Joten ylös ja duuniin rahan takii,
taas mennään rahan takii...
Kello on melkeen 7.45!"

Sopii hyvin tähän häiden alle tuo kohta. Rahan takii... Jotta saadaan helkkarinmoiset häät! :D

Mutta siis itse asiaan: Juomat. Häissä.

Mitä juomia ja kuinka paljon? Onko boolia? Onko avecit? Viiniä ehkä? Vähän bissee ja sidukkaa? Pillimehua? Vettä? Drinkkejä?

Me ollaan tätä pyöritelty nyt suuntaan jos toiseen jo monta kertaa. Aluksi oltiin ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä meille baari tulee. Että hommataan joku baarimikoksi ja sitten tehdään meille nimikkodrinkit. Juhlapaikalla kun on baari olemassa niin sitä olisi kiva hyödyntää.

No, sitten plan nro 2, kun mun isä sanoi, että hän voisi kyllä pystyttää piilobaarin auton takakonttiin. Eli ei siis drinkkejä enää sen lisäksi. Vain bisset, lonkerot, sidukat ja viinit. Ehkä avecit.

Pidettiin anoppien ja appiukkojen kanssa paltsu tuossa kesän lopussa ja höpistiin vähän laidasta laitaan kaikkea hääasiaa ja tuli siinä sitten tästä juomapolitiikastakin puhe. Vanhukset olivat sitä mieltä, että kyllä viiniä pitää olla tarjolla koko ilta, että ei vain ruokailun aikaan ja onkohan se viisasta pystyttää sittenkään mitään piilobaaria. Jos olisikin vain piilotaskumatit appiukkojen povareissa. Okei, no, tehtiin uudet suunnitelmat meidän juomaexeliin.

Syyskuussa palaveerattiin sitten kaasojen ja bestmanien kanssa. Ja heidän mielestään pitäisi olla piilopulloja. Ja bisseä. Paljon.

Joten otapa näistä nyt sitten selvää. Viiniä on. Bisseä on. Vettä tulee hanasta. Siinäkö se?

26. lokakuuta 2017

The Dress -etsintä on päättynyt!

Mukavan tuntuista mekkoa (Ladybird) kokeilin toisen kaason kanssa Helsingin Zazabellassa. Oli pitsiä, olkaimet, kimalletta, upea selkä ja hinta on ok, mutta helmassa oli jotain joka ei tuntunut ihan täysin hyvältä. Taisin siellä jopa todeta, että en halua riisua pukua päältäni, mutta silti siinä oli jokin joka ei natsannut.

Hääpukupaniikkisena me lähdettiin syyskuun alussa etsimään mekkoa mulle Tampereelta. Mukaan lähtivät loppujen lopuksi äiti ja kaasot. Ihan hirveessä hermostuksen hikisessä olotilassa kuljettiin jonossa mekkojen koristamia käytäviä Morsiusgalleriassa ja valittiin joitain mekkoja sovitettavaksi. Sieltä ei juurikaan jäänyt mieleen yhtään mitään. Ihan ok mekkoja joo, muttei mitään sellaista VAU! -efektiä tullut mulle mistään puvusta. Palvelu oli kyllä herttaista.



Tampereella käytiin myös Tyynelässä. Mutta. Noh........ En ollut uskoa silmiäni ja korviani millaista palvelua sieltä saatiin. Toinen asiakaspalvelijoista haisi hirveältä tupakalta ja toinen päätti heti minut nähtyään, että millainen mekko minulle laitetaan eikä muita vaihtoehtoja tuntunut oleva ollenkaan. Itse ei saanut mekkoja katsella ollenkaan vaan piti kiltisti seistä pukukopissa alusvaatteisillaan odottamassa mekkoja. Ei. Tyynelästä ei tule mun mekkoani.



Varasin sitten ajan vielä Helsingin Niinattaresta - ja ah! Siellä oli tämä kerrassaan U-P-E-A puku. Mori Leen puvut ovat kaikki upeita, mutta tämä sopi mun päälleni kivasti ja siinä oli vähän blingiä ja pitsiä ja tylliä ja... Aloin itkeä. Puvussa on ihan valtavasti kangasta, se on olkaimeton, siinä on ihan valtava laahus ja se on helvetin kallis. Siksi tuo puku jäi tilaamatta, vaikka se tekikin minuun suuren vaikutuksen.

Joten. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan ei ollut täydellinen: Ladybird ja Mori Lee.

Ladybird:
+ kaunis pitsi
+ kimallus
+ olkaimet
+ laahuksen saa pois
+ sydänpääntie
+ kaunis selkä
+ kimallevyö sopi pukuun hyvin
+ hyvä hinta

- helmassa ei pitsiä
- helma on vähän tönkkö liikkuessa

Mori Lee:
+ kaunis pitsi
+ helmapitsi
+ värillinen aluskangas
+ kimallus
+ pukuun sopii kimallevyö
+ toi hoikan olon

- laahus
- olkaimettomuus
- paljon kangasta
- kallis



Tällaisilla asetelmilla pähkäilin viime viikolla pukuani. Olin satavarma, että saan vatsahaavan ennen kuin saan päätöksen tehtyä. Mutta sitten kirjasin ajatukset ihan tällä tavalla paperille + ja - tyyliin. Juttelin mekosta myös miespuolisen ystävän kanssa ja sitten se iski. Yllättäen mulla olikin hyvä fiilis puvusta, jonka valitsin.

Ja siis KYLLÄ! I said Yes to the Dress!



Valitsin Zazabellasta Ladybird -puvun. Mutten paljasta täällä sitä vielä, ettei kukaan vakoile ennen aikojaan.Sen sijaan kuvituksena kuvia puvuista, joita kokeilin, mutta joista yksikään ei ollut The Dress :D Haha! Mutta se on ihana ^^ Ja mikä fiilis kun mekkoasia on hoidettu! :D Katsotaan niitä kuvia siitä The Dressistä sitten hääkuvista, jookos?